Sillanpääasema Pelkkiä objektiivisia tosiasioita

Kaikki blogit puheenaiheesta Suvereniteetti

Iso, paha EU

 

EU mielletään usein mielivaltaisena, monoliittisena organisaationa, joka tekee päätökset kaukana päätöstä koskettavasta osapuolesta, ja joka turhalla sääntelyllään aiheuttaa demokratiavajeen - siis sen, että keskivertoäänestäjän ääntä ei kuulla päätöksenteossa. Ihmiset ovat toki enemmän tai vähemmän tätä mieltä, ja EU-vastaisuuden tasoja löytyy useita. Suurin osa kuitenkin perustuu harhaisiin tai poliittisesti ja taloudellisesti virheellisiin mielikuviin. Tämän kirjoituksen tarkoitus on valottaa ja kyseenalaistaa näitä mielikuvia.

 

Udmurtia julistautui itsenäiseksi


Eilen 20. syyskuuta Udmurtia julistautui itsenäiseksi.  Julistuksessa lukee venäjäksi näin: "Удмуртская Республика – суверенное государство, исторически утвердившееся на основе осуществления удмуртской нацией своего неотъемлемого права на самоопределение". Sen mukaan Udmurtian tasavalta on suvereeni valtio, joka historiallisesti pohjautuu udmurttien luovuttamattomaan itsemääräämisoikeuteen.

Australia isäntänä omassa talossaan, osa 2

Juuri kun ajattelin edellisen blogini Australian Operation Sovereign Borders -merivalvontaoperaatiosta tulleen jo loppuun kalutuksi yleisen tason taustoineen laittomalle siirtolaisuudelle mm. Afrikasta EU:hun, uutiset kertovat ensimmäisestä Australiaan saapuneesta laittomien siirtolaisten aluksesta neljään vuoteen.

http://www.abc.net.au/news/topic/daintree-4873

Australialla on kanttia olla isäntä omassa talossaan

Yhden totuuden Suomessa ja poliittisen korrektiuden EU:ssa ei myönnetä edes mahdolliseksi sitä, että valtio voi aktiivisilla toimillaan ehkäistä laittoman siirtolaisuuden ja ihmissalakuljetuksen kaikkine kielteisine seurannaisvaikutuksineen ja lieveilmiöineen. 

Australialla on pitkä perinne siirtolaisia vastaanottavana monikulttuurisena yhteiskuntana. Euroopasta poiketen, heillä on kuitenkin tänä päivänä kanttia sanoa yksiselitteisesti, että nyt riittää jo. Suomen media ei juuri kerro aiheesta.

Sääntöpohjainen kansainvälinen järjestys

Aloin kirjoittaa tätä kauan ennen kuin tiesin, että Kultarannassa on tänä vuonna teemana kansainvälisen järjestyksen tulevaisuus ja että vieraaksi tulee YK:n pääsihteeri. Mutta kun näin näköjään on, miksipä en julkaisisi tätä blogikirjoitusta juuri nyt.

EU:sta, Brexitistä, Fixitistä ja suvereeniudesta

Brexit -päätös on ollut tärkein poliittinen puheenaihe. Tämä on toki ymmärrettävää globaalissa maailmassa jossa ulkopolitiikka ja globalisaatio ovat sen verran vahvoja voimia että esimerkiksi Suomen kannalta on tärkeämpää kenet USA valitsee presidentiksi kuin kenet suomalaiset valitsevat presidentikseen. Aiheesta on sitten kehitelty Fixit -versio. (Vaikka oikeasti nimen pitäisi kai olla Finxit tjsp.)

EU ampuu omia jalkojaan

Euroopan Unionikaan ei ole ikuinen. Brexit, Britannian EU-ero vahvistaa käsitystä, jonka mukaan Unionilla ei ole tulevaisuutta. Keskeinen syy on EU:n kyvyttömyys uudistua tavalla, joka vahvistaisi jäsenvaltioiden suvereniteettia eli itsemääräämisoikeutta. Peruutusvaihdetta ei ole.

Brittien rajoitetut mahdollisuudet

Sellaisessa yhteiskunnassa yksittäinen kansa on etninen vähemmistö

Nationalismi herää ensimmäisenä jonkun ihmisjoukon omaksumassa aatemaailmassa ja sivistyksessä, sen kirjallisuudessa ja runoudessa, lauluissa, legendoissa ja myyteissä. Vähän myöhemmin muodostuu taistelunhaluinen etujoukko, jolla on poliittisia tavoitteita päämääränään saada ihmismassojen kannatus kansalliselle ohjelmalleen. Kiihkeimmin tätä ohjelmaa ajavat kutsuvat itseään nationalisteiksi. Viimeisenä kansallisuusaate herää toisten ihmisten töitä raatavassa yhteiskuntaluokassa.

Paluu kansallisvaltioihin on väistämätön

Pakolaiskriisi viimeistään on osoittanut sen, ettei Euroopan unionin kesken pääasiassa sovittu vapaan liikkuvuuden periaate toimi. On varmasti totta, että kun Schengen- ja Dublin-sopimuksia laadittiin, ei nykyisenkaltaisen kansainvaelluksen mahdollisuutta otettu huomioon. Väestöräjähdyksen olemassaolon tietäen tästäkin on toki varoiteltu säännöllisin väliajoin, mutta nämä puheet ovat kaikuneet kuuroille korville ja leimattu populismiksi.

Kauan eläköön Jemenin suvereniteetti

Viime aikoina olemme saaneet seurata kuin Saudi-Arabia on ollut omien sanojensa mukaan "kiinnostunut naapurimaansa kehityksestä".  Se on osoittanut kiinnostustaan puuttumalla pommituksin ja joukoin sikäläiseen kehitykseen suvereenissa itsenäisessä maassa.  Viimeisimpänä Senegal on rynnännyt USAn ja lännen liittolaisen avuksi.

 

Toimituksen poiminnat

Julkaise syötteitä