Rauhanliike ja kummallinen maanpuolustuskäsitys

Suomi on huonon turvallisuuspoliittisen keskustelun kehto, eikä Rauhanliikkeen toiminnanjohtajan viimeisin haastattelu osoita merkkejä tilanteen paranemisesta.

Aion tässä blogauksessa purkaa haastattelussa esitettyjä näkemyksiä yksi kerrallaan. En halua kohdistaa kritiikkiä suinkaan yhteen ihmiseen, vaan fokus on nimenomaan argumenteissa. Otan haastattelun ja sen väitteet yksityiskohteisempaan tarkasteluun, sillä ne ovat pääpiirteittäin hyviä esimerkkejä monista yleisistä ja asiasisällöltään kehnoista omasta mielestään rauhan asialla toimivien tahojen argumenteista.

Rauhanliiton toiminnanjohtaja Laura Lodenius sanoo, että ministeri Niinistö yrittää vain hämätä [puhuessaan naisten asepalveluksesta säästämisestä]. Todellisuudessa hän yrittää valmistella ihmisiä siihen, että puolustusvoimien menot tulevaisuudessa vain lisääntyvät.

– Tuodaan esille tällaisia teennäisiä säästökohteita, jotta voidaan sanoa, että jotain on yritetty, kun alkaa nousta meteli siitä, miksi puolustusvoimien menot vain kasvavat.

Analyysi on pielessä. Puolustusvoimissa on 2000-luvulla jatkuvasti säästetty, varuskuntia on suljettu, henkilöstöpuolta uudelleenjärjestelty ja menoja on kiristetty. Tehty siis on, ja nyt iskee lähinnä epätoivo resurssien riittämättömyydestä.

Puolustusvoimien budjetin ulkopuolella on käynnistymässä ennännäkemätön määrä hankintoja, jotka maksavat miljardeja. Kalleimpia ovat Ilmavoimien hävittäjät ja Merivoimien uudet sotalaivat.

– Siinä ei parit miljoonat auta, Lodenius toteaa ja viittaa naisten asepalveluksen lopettamisesta saataviin säästöihin, jotka olisivat noin neljä miljoonaa euroa vuosittain.

Asepalveluksen budjettiongelmat ja miljarditason puolustushaarahankinnat eivät tule samoista rahoista, eikä koulutuksen budjettikikkailulla yritetä säästää esimerkiksi hävittäjiä varten. Siinä pyritään siihen, että moniin muihin tärkeisiin toimintoihin, kuten laadukkaaseen koulutukseen, todella riittäisi rahaa muiden menojen kasvaessa.

Lodeniuksen mukaan puolustusvoimat kouluttaa tällä hetkellä asevelvollisuusjärjestelmän kautta paljon enemmän ihmisiä, kuin sodanajan tehtäviin tarvitaan.

Mikä ihme on tämä iänikuinen meemi siitä, että Puolustusvoimat kouluttaa liikaa miehiä sodanajanjoukkoihin nähden? Isojen määrien kouluttaminen tarkoittaa sitä, että sodanajan joukkoihin on sijoitettuna jatkuvasti suhteellisen tuoreita reserviläisiä. On lähinnä hyödyllistä, että SA-joukkoa kyetään uudistamaan nopeasti. Suurimmalla osalla koulutetuista varusmiehistä on sijoitus.

Kaikki varusmiehet eivät saa palveluksen loputtua sijoitusta, mutta he palvelevat palvelusaikana lähes aina muissa rauhanajan organisaatiolle hyödyllisissä tehtävissä. Järjestelmästä riippumatta sisään on myös otettava enemmän jengiä kuin voidaan välittömästi sijoittaa, koska poistumaa löytyy aina palveluksen ja reservissä olon aikana.

Lodenius sanoo, että Niinistöllä on armeijasta vanhanaikainen näkemys, jossa puolustusvoimien arvoa mitataan jalkamiehien määrässä. Tämän päivän sotaa ei käydä 40-luvun hengessä, Lodenius huomauttaa.

– Hän arvostaa metsäharjoituksia ja vanhanaikaista reserviarmeijaa. Se ei ole nykyaikaa, kun katsoo tämän päivän konflikteja ja muita armeijoita Euroopassa. Se ei ole modernia militarismia.

Suomen geo- ja turvallisuuspoliittista asemaa tarkasteltaessa referenssikonfliktit maailmalta ovat ennemminkin korostaneet perinteisen sodankäynnin ja laajan, nopeasti aseisiin kutsuttavan reservin merkitystä. Esimerkiksi Ukrainan konfliktissa maavoimat ja konventionaalisempi sodankäynti ovat suuressa osassa.

Natossa ja yleisemmin Euroopassa siirrytään takaisin perinteisemmän aluepuolustuksen piiriin. Myös asevelvollisuuden palauttamista on tehty tai pohdittu useammassa maassa. Samaan aikaan Venäjä tekee massiivisia panostuksia perinteisen sodankäynnin piirissä, ja käytännössä kaikki maailman maat harjoittelevat erinäisissä “metsäharjoituksissa” yksin ja yhdessä. Suomi ei voi ajaa alas sellaisia harjoituskäytäntöjä, joita esimerkiksi Venäjä edelleen harrastaa yhä laajenevissa määrin.

On jossain määrin absurdia, että sodankäynnin nykymuodosta puhuvat suurimmalla itsevarmuudella ne, joiden faktapohja tai empiirinen näyttö asioista on heikoimmalla pohjalla. Käytännössä yksikään suurempi moderni armeija ei toimi kuten rauhanliikkeen edustajien mielestä modernin armeijan pitäisi toimia. Olisi joskus hauska tietää, mistä rauhanliikkeet ammentavat tämän tietoisuuden, jota esimerkiksi Yhdysvaltojen tai Venäjän sotakoneistolla ei ilmeisesti ole.

Lodenius ei muun muassa usko, että alle vuoden mittaisella periodilla voisi kouluttaa ketään puolustamaan Suomea esimerkiksi kyberuhkaa vastaan.

Suomessa koulutetaan varusmiehiä kyberuhkia vastaan. Kybervarusmiehen koulutus kestää 255 tai 347 päivää. Elektronisen sodankäynnin tehtäviin koulutettavien palvelusaika on 347 vuorokautta. 


Huonoja argumentteja on yksinkertaisesti tärkeää ampua järjestelmällisesti alas (heh), jotta turvallisuuspoliittinen keskustelu ja ymmärrys voi parantua. Juuri missään muussa aiheessa kuin turvallisuuspolitiikassa ei asiantuntemattomuudesta pääse yhtä helpolla, vaan argumenttien tasolla ei usein ole käytännössä mitään väliä. Huonotkin argumentit otetaan vastaan ikään kuin asiallisina, vertaisina ja järkevinä väitteinä. Rauhaa edistetään parhaiten faktapohjaisella keskustelulla ja asiantuntevalla päätöksenteolla, ei mututuntumalta huutelulla.

 

emilsillanpaa
Vihreät Turku

Perinteisen vihreän stereotypian rikkoja.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu